Tarina

Yhden onnettomuus on toisen onni? Näin voidaan tässä tapauksessa sanoa, sillä Café Aalto syntyi, kun Rautatalossa sijainnut suosittu kahvila joutui sulkemaan ovensa 1980-luvun puolivälissä. Helsingin Keskuskadulle valmistui 1955 Alvar Aallon suunnittelema liike- ja toimistorakennus, Rautatalo. Sen alkuperäisen arkkitehtuurin yhtenä ansiona pidetään rakennuksen sisällä avautuvaa ns. Marmoripihaa, joka kokoaa talon liike- ja toimistotilat yhteen. Marmoripihassa toimi vuosia kahvila, joka oli tärkeä osa helsinkiläisten seuraelämää.

Kun liikehuoneistojen vuokrataso Helsingin keskustassa lähti 1980-luvun puolivälissä nousuun, Rautatalonkin tilanne muuttui. Samoihin aikoihin Suomi alkoi eurooppalaistua, ja kahvilakulttuuri levittäytyi helposti saavutettaviin kadunkulmiin. Rautatalon Marmoripiha ei enää edustanut kaupunkielämän sykettä, vaan jäi syrjään. Kun selvisi, että Marmopihan vakiintunut käyttö oli vaakalaudalla ja interiööri arvokkaine kalusteineen uhanalaisena, Suomen arkkitehtiliitto teki 1985 esityksen Rautatalon suojelemiseksi rakennussuojelulailla. Suojelupäätös saatinkin mutta vasta 1991, jolloin kahvila oli jo joutunut lopettamaan toimintansa kannattamattomana.

Rautatalon kahvilan kalustekokonaisuus huutokaupattiin. Stockmann huusi kalusteet itselleen, ja lahjoitti ne Alvar Aalto -säätiölle. Säätiö puolestaan antoi kalusteiden käyttöoikeuden Stockmannille, joka rakennutti Alvar Aallon 1969 suunnitteleman Kirjatalon entisen puhelinkeskuksen paikalle kahvilan. Arkkitehdiksi valittiin Roy Mänttäri ja kahvilan kummiksi kutsuttiin Elissa Aalto, joka antoi luvan Aalto-nimen käyttöön. Osa kalusteista ovat Arne Jacobsenin suunnittelemat Muurahais-tuoleja. Tilojen valmistuttua Stockmann kilpailutti kahvilanpitäjät, ja yrittäjä Maija-Liisa Sjöberg sai kahvilan hoidettavakseen. Café Aalto avattiin 16.11.1986 ja on siitä lähtien toiminut perheyrityksenä, nyt jo toisessa sukupolvessa.